Missä olet: Veturimiestyö

Veturimiehen työ

Veturinkuljettajan näkyvin ja näyttävin työnosa on pikajunan tulo asemalle ja lähtö asemalta. Junan on pysähdyttävä asemalla hallitusti juuri oikealle kohdalle. Samoin lähdön on sujuttava kuin sukkasillaan. Juna on houkuttelevan näköinen, kun se suhahtaa talvisen maiseman halki jättäen jälkeensä pöllyävän lumipilven, tai kun junan pitkä valorivi kiitää syysyössä.
Junien nopeudet ovat nousseet jo yli 200 kilometrin nopeuteen tunnissa. Ohi suhahtavan junan ohjaimissa istuu veturinkuljettaja tätä nykyä yksin. Yksinajoon siirryttiin Suomessa ratapihoilla vuonna 1983 ja linjaliikenteessä asteittain vuoden 1994 syksystä lähtien.

Kuljettajan ajomatkat ulottuvat Helsingistä Seinäjoelle tai Imatralle, Pieksämäeltä Tampereelle tai Kouvolaan ja Helsinkiin, tai vaikkapa Oulusta Kemijärvelle. Kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Kuljettaja näkee nousevan auringon, puhkeavan kevään tai loppusyksyn loputtomalta tuntuvan pimeyden veturin ohjaamosta. Siellä hän saattaa viettää myös joulupyhiä tai juhannuksen yötöntä yötä.

Veturimiehen ammattia on pidetty toiveammattina. Työhön liittyy sekä valo- että varjopuolia. Työvuorot ovat veturimiesammatin suola ja sokeri. Veturimiehen työ on säännöllisesti epäsäännöllistä vuorotyötä. Työvuoro saattaa alkaa ja päättyä minä vuorokauden aikana tahansa. Työvuoroissa on huomioitu yksintyöskentelyn mukanaan tuomat erityisvaatimukset vireystilan ylläpitämiseksi. Työmatkavuoro lepoaikoineen saattaa kestää vuorokauden, toistakin ja yhtäjaksoinen työrupeama jopa kaksitoista tuntia, kuitenkin asianmukaisesti tauotettuna. Yötyötä on noin kolmasosa työstä. Työhön liittyvät olennaisena osana aamuyön herätykset, läpi yön valvomiset ja pitkät illat. Työvuorolista sisältää myös vapaa- ja lepoajat. Ammatin vastuu ja vaativuus sekä työn itsenäisyys muodostavat veturimiesammatin positiiviset piirteet. Niihin kuuluvat myös tavanomaisten päivätyöntekijöiden vapaapäivistä poikkeavat vapaavuorot.

Junia vetävät veturit ovat viime vuosien aikana saneerattu niin ohjaamoiltaan kuin tekniikaltaankin vastaamaan nykyaikaisia työskentelyolosuhteiden vaatimuksia. Kylmät , vetoiset ja meluisat ohjaamot on saatettu lähes koko kaluston osalta kuntoon. Ilmastoitu, hiljainen ja paineilmajousitetulla istuimella varustettu ohjaamo uusittuine hallintalaitteineen alkaa olla jokaisessa veturissa yli 400 veturissa. Samoin on henkilöliikenteessä käytetyissä sähkö- dieselmoottori junissa. VR on hankkinut viime vuosien aikaan melkoisesti uuttakin kalustoa ja samalla vanhoista vetureista on luovuttu. Junan kulunvalvonta, JKV -automatiikka valvoo osaltaan junan turvallista kulkua ja välittää radalta opastimien tietoja kuljettajalle ohjaamoon jo paljon ennen opastimen näkyviin tuloa.

Pikajunan kuljettaminen on vain yksi osa työstä. Raskaat tavarajunat kulkevat hitaammin ja seisovat kohtauspaikoilla odottaen nopeampia. Huono, liukas keli saattaa aiheuttaa ongelmia tavarajunien kanssa. Veturin pyörä ei ehkä pidäkään ylämäessä vaan alkaa sutia tyhjää. Pyörien alle, kiskoille puhallettava hiekka voi auttaa. Raskaiden tavarajunien kuljettamisessa maaston korkeuserojen tuntemuksella on tärkeä osuus. Maaston tunteva kuljettaja voi varautua nousuihin ottamalla vauhtia, tai pistää junan rullaamaan hyvissä ajoin ennen alamäkeä ja näin tehdä ajosta joustavan ja säästää energiaa.
Helsingin lähiliikennejunat ovat oma maailmansa, jossa kiihdytyksiä ja jarrutuksia tehdään jopa parin minuutin väliajoin. Ihmisiä liikkuu paljon, tarkkaavaisuutta vaaditaan junan ovien sulkemisessa ja aikataulussa pysymisessä. Tämän keskittymisen lisäksi on seurattava tarkasti myös opastimien opasteita.

Veturit jyristelevät myös ratapihoilla edestakaisin vieden vaunuja milloin mihinkin suuntaan, tai veturi työntää pitkää vaunuroikkaa laskumäkeen, jossa vaunut jakautuvat eri raiteille. Näin jaotellaan ja kootaan taas uuteen järjestykseen eri suunnille lähteviä tavarajunia. Tavararatapihat alkavat olla jo automatisoituja, vaihdemiehet ovat sieltä hävinneet ja kaikki toiminnot ohjataan ohjaustornista. Järjestelyratapihat ovat vähentyneet vain muutamaan koko Suomessa.

Junan kuljettamisen lisäksi veturimiehiä on huoltokuljettajina. He ottavat vastaan linjalta tulevat veturit ja tarkastavat niiden ajokuntoisuuden sekä siirtelevät niitä korjaukseen tai huollon jälkeen taas lähtöraiteelle.

Lisäksi veturimiehet hoitavat tallipäivystäjän työn. Tallipäivystäjä valvoo, että miehet tulevat ajallaan työhön ja jos jostain syystä niin ei käy, niin hän hoitaa paikalle uuden miehen. Sitä varten on olemassa varallaolojärjestelmä.

powered by eMedia